Heräilin puol kuudelta ja rupesin pakkaileen kamoja. Heinämäen suuntaan käänsin nokan ennen valosan tuloo :). Jänispaistihan sitä taasen oli mielessä. Parin tunnin käppäilyn jälkeen sainkin jäneksen liikkeelle, joka paino ensin ainakin 1,5km mettässä karkuun ja sitten joku kolmonen tietä alle. Sitte se rupes pörräämään ja vetään hirveitä silmukoita semmosessa 400x400, tiheessä puronotkossa. Yritin siinä hiippailla perässä ja päästä näkemään. Vaikka sillä isot korvat onkin niin ei se silti tyhmä oo. Ajomies ois täytyny olla mukana. Ois siihen puronvarteen tielle saanu ampua ainakin kymmenen kertaa. Parin tunnin sukkuloinnin jälkeen oli mettä jo ihan täynnä jälkee ja piti jotain uutta sotasuunnitelmaa viritellä. Evästin siinä hetken ja jälenkin heti hukkasin. Siitä labyrintistä sitä tuoreinta jälkee onki melko mahoton ruveta arpoon. Päätin, että ryykäsen tiheen kuusikon vielä kertaalleen läpi, josko pupu ois siihen makuulle asettunu. Ja mitä vielä! Ei aikaakaan kun jo silmäkulmassa vilahti. Vaistolla suhasin ja taas oli jänes selällään. Ei tarvinnu tätä yksilöö kissojen ja koirien kanssa onneks enempää jäljitellä. Kylläpäs se taas palkitsi, saakeli sentään. Kävelyä tuli semmonen kuutisen tuntia, ja autolla olikin jo väsymyksen merkkejä ilmassa. Saksantunnillekkin kerkesin mukavasti vielä. Meni ihan päivän reenistä.
Ja sitten loppukevennyksenä omaa terveydentilaa kuvaavaa matskua:
