Luotisuoraan ja sujuvasti

Noinhan sen vissiin olisi pitänyt mennä , mutta tuotos jonka sain aikaiseksi lauantain kisassa oli jotain hieman erilaista.



Heti alusta astihan se oli melko hankalaa, ykkösrastia seisoskelin viitisentoista sekuntia ennen kun bongasin lipun, kakkosväli edettiin lähes kävellen ja kolmosvälillä lähti homma sitten jo todella pahasti lapasesta. Suunnitelmana oli maalailla hieman karkeahkolla pensselillä kompassiin luottaen aina tielle asti, joka ei ihan onnistunut suunnitelmien mukaan. Tulin toki tielle aika lailla siihen kohtaan mihin olin ajatellutkin, reitti ei vain ollut ihan yhtä suoraviivainen kuin oli tarkoitus. Suunnitelma jo itsessään oli huono, ja toteutus vielä huonompi. Hommaa olisi saattanut auttaa vaikka se, että jos tarkoitus on vetää suunnalla, voisi olla fiksumpaa jos malttaisi vaikka pari kertaa välillä vilkaista siihen kompassiin. Tällä kertaa siihen ei selvästikään ollut aikaa, joten tuloksena eksyminen ja tappiominuutteja kaksi. Samat ongelmat ja suunnistuksen jatkuva pyöriminen jaloissa oli myös loppuradan teema, toki taisi pari väliä lopussa mennä ihan kivastikin kun sai uraa pitkin juosta lipulle. Aikalailla pettynythän sitä taas oltiin itseensä kisan jälkeen. Pelikirjaan oli kumminkin kirjattu suunnistuksen ehdoilla eteneminen, jossa epäonnistuttiin 100 prosenttisesti, mutta pakkohan se on uskoa, että vielä joskus sitä malttaa suunnistaa ihan finaalissakin. Ja jos joskus haluaa ihan oikeasti vastaavanlaisessa peitteisessä maastotyypissä kolkutella kärkisijoja, pitäisi varmaan pari reeniäkin sitä varten vielä heittää. Työtä. Sitä riittää.

Viesti sen sijaan, joka olin asettanut syksyn pääskabaks, meni omalta kohdalta aika tuubiin. Joukkueena sen sijaan olisi voitu juosta paremmin, nyt sijoituksena 13. ja kärkeen vissiin hieman alle 20 min. Täytyy sanoo, että oli kyllä ehdottamasti syksyn nautinnollisimmat 10km, mitkä eilen sai työstää. Jopa meikäläinenkin pysty suorittamaan jonkinnäköistä ennakointia matkan varrella, ja virhettä kertyi vain rontti minuuttiloinen, eikä kulkukaan ollut kadonnut minnekään. Pitkän välin jälkeen osuin Sirmaissin kanssa samaan aikaan rastille ja pari vikaa kilsaa tultiin sitten yhdessä. Käkättimeenhän siinä loppurutistuksessa tuli huonon vikan rastin lähestymisen seurauksena. Siitä miinusmerkinnät.

Loppuviikosta Am-yö, Kymen rastiviesti ja parit yöreenit Haminan suunnalla. Sitten pitäskin olla aika lailla valmiina Mynämäelle. Jos vaikka malttaisi suunnistaa.

Långa

Kolmen viikon valmistautumisjakso pitkille sujui täysin suunnitelmien mukaan aina kisaviikon keskiviikko-iltaan asti. Päivän intervalleissa kulku oli ollut parasta pitkään aikaan ja muutenkin itseluottamus viikonlopun kisoja kohti oli sopimoilleen hyvä. Ilalla tapahtui kuitenkin se mitä ei välttämättä tilauksessa tähän saumaan ollut, nimittäin kuumeen nousu, nuha sekä kurkkukipu. Perjantaina olin oikeastaan jo luovuttanut, mutta lauantai aamuna oli sen verta hyvä fiilis, että päätin lähteä kokeilemaan karsintaan parin buranan voimalla.

Päätös osoittautui sen verta oikeaksi, että karsinta vedettiin kunnialla läpi, ja itse asiassa kulkukin osoittautui ihan mukavaksi. Sen enempää ei tarvinnu ahistaa, ja liputkin löytyi alle 2min virheillä. Kisan jälkeen nosti pientä lämpöä mutta illalla saunan ja yhen venyttävän jälkeen oli taas aika lailla normiolo.

Finaalissa ei sitten kumminkaan tultu. En tiedä oliko se taudin aiheuttamaa vai kunnon heikkoutta mutta en ollut palautunu karsinnasta sitten yhtään. Heti paukusta lähtien meno oli aika tuskaista ja viimestään neloselle mennessä tiestöllä raastaessa tuli todettua, ettei tänään kyllä ruho liiku. No eipä se suunnistuskaan hanskassa ollut. Ensimmäiset kolme rastia eivät oikein meinanneet ilmottautua ja kun toisella kertaa "juomarastille" tultaessa unohdin vielä leimata ja jouduin palaamaan penkan päältä alas, alkoi selkäranka olla katkaistu. Lopun laahustin koukkien vielä sopivasti pikkuisen siellä täällä, tuloksena 25. sija ja käkättimeen Ikoselta ei niin mairittelevat 11min. Ei ihan sitä mitä olin miettiny, mutta vuoden päästähän nää kisat taas on. Nyt sitten nosti illaks hyvät kuumeet, ja ei voi kun toivoo että lähtee yhtä nopeasti kun ilmottautu.

Ja onhan tässä syksyllä vielä muutamat kisatkin jäljellä. Keskimatka on meikäläiselle tupannut olemaan vähän turhan herkkä matka eikä yökettunakaan oo tullu kunnostauduttua hirveästi mutta kai noissakin voi jotain tulosta saada aikaan. Viestiin yritetään panostaa ja loihtia sellanen kulku, ettei se tulos ainakaan allekirjoittaneen suorituksesta jää kiinni. Jos nyt tavoitteita asetetaan niin olkoon se sitten se, että pystyisi loppusyksyn aikana jossain kisassa vetään sellasen juoksun mihin voisi olla tyytyväinen. Vaikka sitten Smålannissa.