Kolmen viikon valmistautumisjakso pitkille sujui täysin suunnitelmien mukaan aina kisaviikon keskiviikko-iltaan asti. Päivän intervalleissa kulku oli ollut parasta pitkään aikaan ja muutenkin itseluottamus viikonlopun kisoja kohti oli sopimoilleen hyvä. Ilalla tapahtui kuitenkin se mitä ei välttämättä tilauksessa tähän saumaan ollut, nimittäin kuumeen nousu, nuha sekä kurkkukipu. Perjantaina olin oikeastaan jo luovuttanut, mutta lauantai aamuna oli sen verta hyvä fiilis, että päätin lähteä kokeilemaan karsintaan parin buranan voimalla.
Päätös osoittautui sen verta oikeaksi, että karsinta vedettiin kunnialla läpi, ja itse asiassa kulkukin osoittautui ihan mukavaksi. Sen enempää ei tarvinnu ahistaa, ja liputkin löytyi alle 2min virheillä. Kisan jälkeen nosti pientä lämpöä mutta illalla saunan ja yhen venyttävän jälkeen oli taas aika lailla normiolo.
Finaalissa ei sitten kumminkaan tultu. En tiedä oliko se taudin aiheuttamaa vai kunnon heikkoutta mutta en ollut palautunu karsinnasta sitten yhtään. Heti paukusta lähtien meno oli aika tuskaista ja viimestään neloselle mennessä tiestöllä raastaessa tuli todettua, ettei tänään kyllä ruho liiku. No eipä se suunnistuskaan hanskassa ollut. Ensimmäiset kolme rastia eivät oikein meinanneet ilmottautua ja kun toisella kertaa "juomarastille" tultaessa unohdin vielä leimata ja jouduin palaamaan penkan päältä alas, alkoi selkäranka olla katkaistu. Lopun laahustin koukkien vielä sopivasti pikkuisen siellä täällä, tuloksena 25. sija ja käkättimeen Ikoselta ei niin mairittelevat 11min. Ei ihan sitä mitä olin miettiny, mutta vuoden päästähän nää kisat taas on. Nyt sitten nosti illaks hyvät kuumeet, ja ei voi kun toivoo että lähtee yhtä nopeasti kun ilmottautu.
Ja onhan tässä syksyllä vielä muutamat kisatkin jäljellä. Keskimatka on meikäläiselle tupannut olemaan vähän turhan herkkä matka eikä yökettunakaan oo tullu kunnostauduttua hirveästi mutta kai noissakin voi jotain tulosta saada aikaan. Viestiin yritetään panostaa ja loihtia sellanen kulku, ettei se tulos ainakaan allekirjoittaneen suorituksesta jää kiinni. Jos nyt tavoitteita asetetaan niin olkoon se sitten se, että pystyisi loppusyksyn aikana jossain kisassa vetään sellasen juoksun mihin voisi olla tyytyväinen. Vaikka sitten Smålannissa.
maanantaina, syyskuuta 06, 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti