Luulin, että täällä on tarkoitus näyttää sotilaalliselta, eikä miltään kyrvännupilta.

Aika nopeesti on mennyt tämäkin kesä. Ei kai siinä muuta. Urheilutouhut ovat rajoittuneet aika lailla kahteen rastiviikkoon, heinäkuun alussa juostuun Kainuuseen ja viime viikolla kisailtuun O-Ringeniin. Muutenhan homma on ollut melkoista puuhastelua, rajoittuen lähinnä työmatkaliikkumiseen (2,5km) ja mökkihommiin. Onhan sitä tullut yritettyä, mutta ei oo ottanu meinaan sitten yhtään tulta alleen tuo reenitouhu. Syitähän aina löytyy, kuten urheiluun käytettävissä olevan vähäinen aika, seisomatyö (välillä jopa liikkeessa!!), yleiväsymys ,sosiaalinen paine, jne, mutta eiköhän se kaikki ole ollut jälleen kerran vain miehen heikkoutta. Mutta kun ei kerta oikeen muita urheilutouhuja ole niin kirjotetaan ny sitten jotain noista rastiviikoista.

Mitään urheilullisia tavoitteitahan Kainuusen lähtiessä ei oikeastaan ollut, kun tiedossa oli, ettei oikeastaan mitään edellytyksiä hyvien suorituksien tekemiseen ollut. Suorituskyky täysi arvoitus ja suunnistuspuoltahan en ole oikeastaan koskaan osannut. Lähtökohtiin nähden tuli siis juostua jokseenkin yläkanttiin. Virhettä tuli tehtyä oikeastaan joka päivä 3 ja 6 minuutin väliin, mutta roppa tuntui tykkäävän yllättävän paljon tuosta metsäjuoksusta pitkästä aikaa. Kokonaiskisassa sijotus 10. ja paras osakilpailusijoitus 14. pitkänmatkan MM-katsastuksesta, jossa alun häröilyn sekä erittäin tumman fiiliksen jälkeen onnistuin tuuppaamaan viimeiset 12 kilsaa semihyvin. Viikon jälkeen tuntui jopa, että olisi taas motivaatiota aloittaa työstäminen, mutta arkeen paluu iski taas aika kovalla volyymilla ja homma kuopattiin aika äkkiseltään johonkin Tabun tanssilattian kulmaan.

Viime sunnuntaina kotiuduttiin ruotsin maalta, O-ringeniltä. Legendaarinen reissu, jälleen kerran. Kuten, joku liiton blogisti taannoin kirjoitti, että jos ei lähde kisareissuille urheilullisin tavoittein ja päihteettömästi, on parempi jäädä kotiin. Onneksi meidän 9 hengen kööristä kaikki olivat omaksuneet tämän lauseen loistavasti, ja tulokset puhuivat puolestaan. Itse juoksin hyvän ja tasapainoisen viikon. Mikään päivä en onnistunut täydellisesti, mutten kyllä epäonnistunutkaan ja mikä tärkeintä ei mikään päivä ollut kisan jälkeen sitä perusvitutusta päällä vaan ihan hyvä fiilis lähtee tankkaamaan urheilujuomia ja latautuun seuraavaan kisaan.. Sarjana H21L,joka oli tänä vuonna Elitserienin jälkeen ykkössarja. Yhteistuloksissa sija 15., ja parhaana osakilpailu sijoituksena viimeisen päivän 8., jamppoja ollessa viivalla pulleat 170. Ei se taso ehkä kaikista terävin ollut mutta kohtuu laaja kummiskin. Myös revohkamme H21 Kortin jätkät yltyivät hurjaan vireeseen viikon aikana dominoiden sarjaansa. Liukkonen jo menomatkalla.

Nyt on tullut pari päivää puhalleltua ja pitäs lähtee rakentelemaan kohti syksyä, tai oikeastaan ensi kautta. Sm-kisoihin ei mitään tavoitteita ole, korkeintaan viestiin. Sen verta on positiivista signaalia tulokset kuitenkin antaneet tällä panostuksella, että vielä ei ole usko täysin mennyt siihen etteikö vielä joskus oltaisi Suomen tai edes kansallisen keskitason huipulla. Hommia sen eteen aletaan paiskia taas heti kun työt loppuu ja koulut alkaa. Siihen asti pidetään vaan Rock on ja nautitaan loppukesästä. Tsehtseh.