Tsehtseh.

Viime kauden viimene reissuki on ny sitten heitetty ja ennakkospekulaatioista huolimatta, löysin itseni lauantai-iltana Tenhultista sovittelemassa nastaria "hieman" turvonneeseen jalkaani småkkerin yöosuutta varten. Nilkka alkoi sattumaan 4 kilometrin jälkeen joka askeleella ja johtuen melko vahvoista teippauksista pääsi koko oikea jalka myös puutumaan melko pahasti mutta mitäpä noista, nyt on aikaa parannella. Tein oikeastaan ihan hyvän yöjuoksun, toki tuo suunnistuksen sujuvuus yöllä on itsellä edelleen aika lapsen kengissä mutta kun suuremmat koukut onnistuu välttämään niin ei suoritukseen kovin pettynyt voi olla. Yllättävän hiljaista oli kyllä metsässä, kun muistikuvat viime vuodelta olivat, että porukkaa ja matkaseuraa kyllä riittäisi. Pisimmällä välillä oli Troengi mukana aina rastiympyrään asti ja vikat kolme väliä tulin Öberin imussa mutta muuten sai kyllä tehdä omaa juoksua.

Muutenkin reissu oli kaikin puolin riima ja uusi kausi onkin lähtenyt käytiin jonkinasteisessa koomassa. Seurravan kerran kiristelen kenkää jalkaan kun nilkka on täysin oireeton. Ehkäpä jo näissä karkeloissa