Ne o loppu ny. Meinaa meikäläisen katsastuskilpailut junnu sarjoissa. Tai kaippa noit mahdollisia PM-skabojakin sellatteiks vois kutsuu mut arvokisatha ne. Nyt ei voi muutaku odottaa ja jännittää et pääseekä joukkueeseen. Mut niihi katastuksii joo. Sunnuntaina tummuttiin SM-maastoissa, eilen sprintissä, mut tänään sentään onnistuin sen kohtalon välttään.
Sm-maastot kisattiin tosiaan männä sunnuntaina Savonlinnassa. Itsehän olin kyseiset tsembalooot ajatellu jättää väliin, mutta sen verta rahakkaita tarjouksia alettiin eri juoksuseuroista lyömää pöytään, et viivaltahan mie itteni sunnuntaina löysin. Tarjouskilpailun voittajaksi seuloitu Karkkilan pojat, tuo materialismin luvattu maa. Itse juoksuun ei itsellä ollut niin minkäänlaista taktiikkaa, koska oma sen hetkinen sileän juoksuvauhti oli täysi arvotus. Sen toki tiesin, ettei se häävi ollut. Ensimmäiset 4km jaksoin hyvin ja ajattelin et tästä vaan nousujohteisesti jatketaan maaliin. Nopeasti tämän ajatuksen jälkeen koin kuitenkin kuoleman ja loppurata tultiinki sitten nelinkerroin. Sijoitus kunnioitettava 33. läski 2 minsaa keulaan. Nice. Suunnistajien välien selvittelyssä jäin loppusuoran turvin statistiksi, kun Liukkonen brothers ja tuo hyvänä ratajuoksijanakin tunnettu Oma Taivainen näyttivät loppukirin mallia. Sjundea Ifn tulevaisuuden lupauksen Niemen onnistuin kuitenkin pitämään takana.
Keskiviikkona koitti rintti. Aamusella kävin vähän fiilisteleen kulkua ratavetojen merkeissä ja ihan napakaltahan se tuntui. Kulku tuntui myös kisassa aina puoliväliin asti melko napakalta, jossain 8 rastin kohdalla jouduin kumminkin toteamaan, että happoa on vain liikaa. Silloin kun Spede Laine sanoo, että askel näytti samalta kuin sen oma iltarastivauhti huonona päivänä niin voi jo huolestua. Itse ratahan oli melkoinen pettymys, luukutus väliä meinaan riitti. Mitään kikkailua ei tarjottu, eikä oikeastaan yhtään paikkaa, jossa olisi edes voinut tehdä eroa reitinvalinnalla tai ryssiä kisaa. Kyseinen kuviohan sopi vallan hyvin mainiolla maastojuoksuseurakaverilleni Linkkoselle, tunnetaanhan mies toiselta nimeltään nimellä Reisi. Ja reisihän Karjaan kaduilla puhui. Voitto 18 sekunnin marginaalilla osoittaa ,että silloin kun mies on kunnossa niin mies on. Kartasta voi huomata, ettei liiemmin virheitä matkalle osunut, mitä nyt alussa jotain pientä. Ehkä sitä sitten jo heinäkuussa jaksaa maaliin asti.
Tänään oli sitten keskimatka. Sijoitus 4.+ 1.17 kärkeen. Virhettä rontti 2min. Tänään olis jo jalka antanu mahollisuuden voittoon mutta pää ei. Tein pari aika lapsusta, johtuen.. no entiiä. Olen ehkä vain huono. Ykkösväli olis tietty pitäny polkea polkua oikeelta. Menin suoraan pikku ässällä ja jonkun ihmeen takia jäin vielä hieromaan ennen linjaa ja paikantamaan itseäni. Luulin et oon tullu pitkäks, ja oon ton toisen avosuon vierellä.not. Keräilin itteni linjalle ja sain taas homman haltuun. Oli vissiin taas ajatus, keskittyminen ja kaikki mukana. Pataan. Seuraavan kerran rysähti vitoselle. Ihan hyvin tultiin ympyrään, jossa katoin nuo kaksi kiveä, vilkaisin ylös ja luulin nähneeni rastijyrkänteen. Sit rupeen lukeen seuraavaa väliä, samalla kun teen matkaa tälle rastijyrkänteelleni, josta ei kumminkaan rastia löydy. Palaan takasin lukemaan vitosväliä ja käyn vielä tsekkaamassa olivatko ne kivet varmasit sielä, jonka jälkeen onnistun korjaan oikealle jyrkänteelle rastille. Virhettä sen 50s. Aika perusvirhe meikäläiselle, et alkaa lukee seuraavaa väliä kun mukamas luulee löytäneensä rastin. Loppurata tuli ihan ok, ei nyt tuubiin kuitenkaa. Lopun hakkuulla onnistuin viä soirottaan polvenki johonki tukkiin ja voin kertaa, et aika pipi o ny.
Sm-maastot kisattiin tosiaan männä sunnuntaina Savonlinnassa. Itsehän olin kyseiset tsembalooot ajatellu jättää väliin, mutta sen verta rahakkaita tarjouksia alettiin eri juoksuseuroista lyömää pöytään, et viivaltahan mie itteni sunnuntaina löysin. Tarjouskilpailun voittajaksi seuloitu Karkkilan pojat, tuo materialismin luvattu maa. Itse juoksuun ei itsellä ollut niin minkäänlaista taktiikkaa, koska oma sen hetkinen sileän juoksuvauhti oli täysi arvotus. Sen toki tiesin, ettei se häävi ollut. Ensimmäiset 4km jaksoin hyvin ja ajattelin et tästä vaan nousujohteisesti jatketaan maaliin. Nopeasti tämän ajatuksen jälkeen koin kuitenkin kuoleman ja loppurata tultiinki sitten nelinkerroin. Sijoitus kunnioitettava 33. läski 2 minsaa keulaan. Nice. Suunnistajien välien selvittelyssä jäin loppusuoran turvin statistiksi, kun Liukkonen brothers ja tuo hyvänä ratajuoksijanakin tunnettu Oma Taivainen näyttivät loppukirin mallia. Sjundea Ifn tulevaisuuden lupauksen Niemen onnistuin kuitenkin pitämään takana.
Keskiviikkona koitti rintti. Aamusella kävin vähän fiilisteleen kulkua ratavetojen merkeissä ja ihan napakaltahan se tuntui. Kulku tuntui myös kisassa aina puoliväliin asti melko napakalta, jossain 8 rastin kohdalla jouduin kumminkin toteamaan, että happoa on vain liikaa. Silloin kun Spede Laine sanoo, että askel näytti samalta kuin sen oma iltarastivauhti huonona päivänä niin voi jo huolestua. Itse ratahan oli melkoinen pettymys, luukutus väliä meinaan riitti. Mitään kikkailua ei tarjottu, eikä oikeastaan yhtään paikkaa, jossa olisi edes voinut tehdä eroa reitinvalinnalla tai ryssiä kisaa. Kyseinen kuviohan sopi vallan hyvin mainiolla maastojuoksuseurakaverilleni Linkkoselle, tunnetaanhan mies toiselta nimeltään nimellä Reisi. Ja reisihän Karjaan kaduilla puhui. Voitto 18 sekunnin marginaalilla osoittaa ,että silloin kun mies on kunnossa niin mies on. Kartasta voi huomata, ettei liiemmin virheitä matkalle osunut, mitä nyt alussa jotain pientä. Ehkä sitä sitten jo heinäkuussa jaksaa maaliin asti. 
Tänään oli sitten keskimatka. Sijoitus 4.+ 1.17 kärkeen. Virhettä rontti 2min. Tänään olis jo jalka antanu mahollisuuden voittoon mutta pää ei. Tein pari aika lapsusta, johtuen.. no entiiä. Olen ehkä vain huono. Ykkösväli olis tietty pitäny polkea polkua oikeelta. Menin suoraan pikku ässällä ja jonkun ihmeen takia jäin vielä hieromaan ennen linjaa ja paikantamaan itseäni. Luulin et oon tullu pitkäks, ja oon ton toisen avosuon vierellä.not. Keräilin itteni linjalle ja sain taas homman haltuun. Oli vissiin taas ajatus, keskittyminen ja kaikki mukana. Pataan. Seuraavan kerran rysähti vitoselle. Ihan hyvin tultiin ympyrään, jossa katoin nuo kaksi kiveä, vilkaisin ylös ja luulin nähneeni rastijyrkänteen. Sit rupeen lukeen seuraavaa väliä, samalla kun teen matkaa tälle rastijyrkänteelleni, josta ei kumminkaan rastia löydy. Palaan takasin lukemaan vitosväliä ja käyn vielä tsekkaamassa olivatko ne kivet varmasit sielä, jonka jälkeen onnistun korjaan oikealle jyrkänteelle rastille. Virhettä sen 50s. Aika perusvirhe meikäläiselle, et alkaa lukee seuraavaa väliä kun mukamas luulee löytäneensä rastin. Loppurata tuli ihan ok, ei nyt tuubiin kuitenkaa. Lopun hakkuulla onnistuin viä soirottaan polvenki johonki tukkiin ja voin kertaa, et aika pipi o ny.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti