Oli tuossa eilen suunnistuksen Suomenmestaruuskilpailut pitkällä matkalla. Olin toisella sijalla. Kärkeen hävisin läski kolme minuuttia. Kolmanneksi tullut hävisi pullean seiska minuuttiloisen. Liukkonen hävisi 17 minuuttia. Siinä kaikki oleellinen tuloslistasta joten ei siitä sen enempää.
Olin valmistautunut kyseiseen kilpailuun Oringenin rappioviikon jälkeen lähes niin hyvin kuin vaan osaan valmistautua. Ikävä kyllä tuo lähes ei vaan yksinkertaisesti eilen riittänyt. Painoa otin pois sellatteet neljä kiloa, ja siirsin harjotusmäärät sille tasolla millä ne olivat viimeksi joskus vuodenvaihteessa, kun ei vielä ihan joka paikka ollut soirossa. Sm-pitkien tyyppimaastoissa kävin työstämässä yhden viikonloppuleirin ja kisoja ripottelin sinne tänne ohjelmaan. Kyseiset toimenpiteet tuottivat jonkinmoista tulosta ja noin viikko sitten saatoin huomata ja todeta itselleni, että olen kunnossa. Huippuliigassa louhin mukavan sijoituksen hyvähköllä kululla, ongelmana oli kuitenkin se, että rahkeissa oli varaa liikkua kovempaakin mutta puutteelliset suunnistustaidot eivät antaneet siihen mahdollisuutta. Saman ongelman eteen törmäsin myös eilen. Tein eilisellä 10 kilometrin ladulla sellaisen 1.10min rehellistä virhettä ja Omalle hävisin tuon 3.20min. Siinä on sellatteet läski 2minuuttia tyhjää. Suunnistusvauhtia pitäisi siis saada kehitettyä, jotta omega alkais tykkäämään. Pitää vissii alkaa vetää sellatteita ylivauhtisia suunnistuksia joissa pensselin koko on vähintäänkin yhtä suuri kun Omalla arvokisojen pitkillä matkoilla. Jos ei sillä niin ei sitten millään.
Parin viikon päästä olis sitten taas seuraavat kekkerit. Aattelin tässä ny viikon ajan rassata tuota maksimaalista hapenottoa ja katsastaa kortteja Savonlinnan kupeessa uudemman kerran. Jos vaikka natsais.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti