Bream

Jose ny o kumma on kun ei mies pysy terveenä. Löi taas jotain tautia niskaan viime viikonlopun jälkee ja onki tässä tullu aloteltua tuota röpöttelykautta ihan puolivahingossa. Sinänsä jännä, että kun viimeks onnistu kolaileen näistä syksyn kisoista tuota metalia kotiin niin oli tarina vähän samanlainen. Viikot sairasteltiin ja viikonloppuna kisoissa otettiin palkinnot pois kuleksimasta. Silloin tosin viikoilla koitettiin ihan oikeasti parantua.

Mutta niin sitä vaan päästiin tälläki viikolla viivalle parisprinttiviestin merkeissä, jossa juoksin majavamiehen parina hopia sijalle. Topi hoiteliki hommansa ammattimiehen ottein ja lähetti meikäläisen ankkuripätkälle pari sekuntaattoria Pajusen pojan perään. Löin siinä sitten elämää peliin heti pitemmällä kakkosvälillä, kun totesin et tarjolla oli lyhyttä hajontaa. Jotain eroo siinä sainkin aikaseks mutta niin vaan takaa tultiin kiinni ja ohi. Aika silmät sumeena lähinnä Jeren selkää seuraillen siinä sitten loppulenkki tultiin. Olishan niitä paikkoja ollut mis olis voinu ihan suunnistamallaki ratkasta mut eipä siin, kovemmat jätkät voitti. Muutenhan tän päivän rinttisuoritukset olivat aivan ylivertaisia verrattuna kauden aikasempaan tasoon. On kumminkin tullu noita hylsyjä kolailtua eikä tuolla NMM-kisoissakaan taidettu ihan mitali kylkeen murjoo..

Nyt pitäs vaan vähäks aikaa saada pysäytettyä tää laskeva trendi tuon kunnon suhteen et kauden parissa vikassa kisassa jaksais juosta vielä maaliin.

Meedelit ja relayt

Eipä tullu sitten tuosta viime postauksessa puhumastani tehoviikoista mitään. Hapenoton kasvattamisen sijaan homma meni meinaan lähinnä immuniteetin kasvattamiseksi tuolle paljon puhutulle possuflunssalle. Sitä ny en si käyny tarkastamassa oliko kyseessä tosiaan tuo tauti vai ei, mutta ainakin aika häijyä oloa se tarjoili tuossa pitkien jälkeen useemman päivän. 39 asteen asteen jatkuva kuume ja sängynpohjalla tummentelu eivät olleet ihan sitä mitä tähän rakoon oli funtsittu.

Mennyt Sm-kisaviikonloppukaan ei kulkenut ihan niin kuin oli suunniteltu. Keskimatka vielä sujui tuloksen puolesta niinkuin pitikin ja kisan päätteeksi kaulaan ripustettiin sitä kirkkainta metalia. Sen sijaan suoritus, jolla se tuli, ei antanut ihan yhtä paljon hurrattavaa. Vielä karsinnassa kun jolkotteli menemään rauhallisilla kierroksilla tuntui, että vire on kohdillaan mutta finaalissa, varsinkin yläkierrokset olivat tyystin kateissa. En tiedä johtuiko moinen siitä, että maastokäyntejä oli edellisen kahden viikon aikana kertynyt tasan yksi, vaiko sairauden jälkirippeistä mutta heti ensimmäisestä penkasta lähtien oli selvää, että suorituksesta voisi olla vaikea nauttia. Onnistuin rimpuilemaan kasaan kumminkin jonkinmoisen suorituksen, virheiden ollessa reilun minuutin luokkaa. Sen lisäksi 3. ja 4.välit olisi pitänyt toteuttaa suoraan eikä lähtee kiertelemään olemattomia penkkoja.

Jos keskimatka sujui vielä positiivisissa merkeissä, niin viestissä tulikin sitten iso pettymys. Kuudes sija ja yhdeksän minuuttia keulaan oli jotain muuta, mitä lähdettiin hakemaan. Myönnettäköön toki sekin, että aika ylärajoilla olis jokasen jantterin pitänyt suorittaa Pellon jätkien lyömiseen. Myös Delta juoksi hyvin, ja erityisesti kakkospätkien ruumiillistuman Spede Laineen näytös osuudellaan säväytti. Itse juoksin melko tasapaksun juoksun, joka sisälsi virhettä rontti 2min. Viikonlopun isoimmat koukut tuli sorvattua kakkosrastin takarinteessä olevaan kiveen. Tarkotus oli tiputtaa mäen korkeimman kumpareen kohdalta suoraan alas lipulle, vedin kumminkin pitkäks ja homma menikin ihmetttelyks. Jyrkänteet ja notkot, jotka oli rastiympyrässä sain kaikki kohilleen, mut lippua ei vaan löytyny. Kyllähän se sitten loppujen lopuks sieltä esiin kaivettiin. Helppo pistehän tuo oli, sanomattakin selvää, mut kun ei osaa niin ei. Myös nelosta tuli ajauduttua ja tässä vaiheessa viimeistään alkoi itselle olla selvää, ettei mitalia tule. Kutosvälin vielä runttasin sen minkä pääsin, mutta kun ei selkiä eteen ilmaantunu, alkoi mies olla lyöty. Jos ei suoritus niin ainakin rata ja maasto sen sijaan olivat riimaa. Varsinkin pitkät välit ja niiden runsaus lyhyellä radalla oli positiivista.

Kokonaisuudessaan viikonlopusta jäi hieman laimea maku. Lauantain voitto toki lämmitti mieltä mutta se, ettei vire ollut kohillaan, eikä joukkueena onnistuttu viestissä laski viikonlopun saldon pakkasen puolelle.

Sm-pitkä

Oli tuossa eilen suunnistuksen Suomenmestaruuskilpailut pitkällä matkalla. Olin toisella sijalla. Kärkeen hävisin läski kolme minuuttia. Kolmanneksi tullut hävisi pullean seiska minuuttiloisen. Liukkonen hävisi 17 minuuttia. Siinä kaikki oleellinen tuloslistasta joten ei siitä sen enempää.

Olin valmistautunut kyseiseen kilpailuun Oringenin rappioviikon jälkeen lähes niin hyvin kuin vaan osaan valmistautua. Ikävä kyllä tuo lähes ei vaan yksinkertaisesti eilen riittänyt. Painoa otin pois sellatteet neljä kiloa, ja siirsin harjotusmäärät sille tasolla millä ne olivat viimeksi joskus vuodenvaihteessa, kun ei vielä ihan joka paikka ollut soirossa. Sm-pitkien tyyppimaastoissa kävin työstämässä yhden viikonloppuleirin ja kisoja ripottelin sinne tänne ohjelmaan. Kyseiset toimenpiteet tuottivat jonkinmoista tulosta ja noin viikko sitten saatoin huomata ja todeta itselleni, että olen kunnossa. Huippuliigassa louhin mukavan sijoituksen hyvähköllä kululla, ongelmana oli kuitenkin se, että rahkeissa oli varaa liikkua kovempaakin mutta puutteelliset suunnistustaidot eivät antaneet siihen mahdollisuutta. Saman ongelman eteen törmäsin myös eilen. Tein eilisellä 10 kilometrin ladulla sellaisen 1.10min rehellistä virhettä ja Omalle hävisin tuon 3.20min. Siinä on sellatteet läski 2minuuttia tyhjää. Suunnistusvauhtia pitäisi siis saada kehitettyä, jotta omega alkais tykkäämään. Pitää vissii alkaa vetää sellatteita ylivauhtisia suunnistuksia joissa pensselin koko on vähintäänkin yhtä suuri kun Omalla arvokisojen pitkillä matkoilla. Jos ei sillä niin ei sitten millään.

Parin viikon päästä olis sitten taas seuraavat kekkerit. Aattelin tässä ny viikon ajan rassata tuota maksimaalista hapenottoa ja katsastaa kortteja Savonlinnan kupeessa uudemman kerran. Jos vaikka natsais.

ERC 2009 Ylläs

Tuli tuossa tuupattua varsin hyvä reenileiri, varsin hyvässä seurassa ja varsin hyvässä mestassa. Paikkana Ylläs ja seurana SKn 3henkinen satsariryhmä. Homman nimihän oli siis se, että oltiin jätkien kanssa lupauduttu Rogainingin Em-kisojen rastinviejiks, joka tarkoitti siis melko pitkiä ja riimoja lenkkejä Ylläksen alueen tuntureilla, soilla ja latupohjilla. Torstaina iskettiin paikalle ja parin ekan päivän aikana tuli tunturia taottua rontin 60 kilomeetterin edestä per ukko, sitten päivän tauko jolloin tietysti vedettiin intervalleja. Sunnuntaina haettiinkin rastit jo poies muiden pienellä avustuksella. Aika helpostiha nuo tuli, eivät ole meinaan ikinä ennen pitkät lenkit sujuneet yhtä helposti ja nopeasti.

Kisojen jälkeen jäätiin vielä jätkien kanssa neljäks päiväks reenaileen Ylläksen kupeeseen ja tuliha sitä vähän reenailtuaki. Parit pitkät lenkit, suunnistusvedot ja tummentelulenkit. Sen verta voin sanoo, että tänää kun parkkeerasin vikan kerran LaSportivat mökin eteen niin voi pojat ,että reidet oli sitten tyhjät. Huomenna vissii pitäs jotain hieronnan tynkää olla tarjolla ja jotain palauttavaa. Saa nähä. Sunnuntaina taasen pitäs startata Rastinokia kansallisten pitkälle matkalle. O se kumma jos ei sillo kule.

Täältä
voi käydä kujuilemassa tuon rogaining kisan reittejä ja karttaa. 24 tunnin sarjan voittaja joukkue Multisport.fi löytyy numeon 251 takaa. Pojjaat muuten talsivat kisan aikana linnuntietä rontti 120kilsaa. Mie talsin yhtenä päivänä 30kmää ja oli nakit. Vitti mä sanon. O ne kovii.

Getting ready

Projekti on työstetty käyntii ja ihan hyvi on lähteny. Oringenin jälkeen tein joitakin muutoksia elintapoihin ja siitä se homma lähti sitten pyöriin ikään kuin itestään. Toisin sanoen suljin kaljahanat ja avasin reenihanat. Kaikki oleellinen Ruottin reissusta löytyy muuten täältä kohdasta KAATOPAIKKA. Tosiaan samalla sitten kun ruvettiin harrastaan isolla suuttimella, piti myös ruokasuutinta pienentää. Tällä hetkellä vaakaa keikkuu siinä 67kgn kohalla ja tavote on asetettu tuonne 65 tietämii. Nälkä on ollu, sen myönnän mutta reeneistä palautuminen ja kulku on kumminkin ollut ihan ok-tasolla, joten samalla kaavalla jatketaan vielä pari viikkoa.

Tuli tuossa männä viikonloppuna heitettynä jotain reenin tynkää SM-nortongin tyyppimaastoissa. Launtaina vedettiin aamupäivästä E-gamekset Kirkkonummella. Jalat valitteli jotain väsymystä ja pientä koukkua tuli sorvattua siellä sun täällä, mutta päällimmäiseks jäi kumminkin ihan hyvä maku suuhun.( reitti ). Kisoista sitten tuupattiin Höllin elintaso Hondalla kohti Askolaa ja päivän toista reeniä. Aika rankkaa maastoo se tarjos. Risua ja kaikenlaista muuta skebeliä muuten löyty mutta olis sielä toki riimoja ja nopeita avokalliomäkiä. Alussa ei meinannu oikeen saada mitään maastonmuotoja sopiin siihen mielikuvaan minkä kartasta sai mutta parin ekan rastin jälkeen homma lähti sujumaa.

Sunnuntaina oli vuorossa Pitkänmatkan harjoitus Tiiläässä. Taini oli piirtäny radan jossa viivaa pitkin edeten oli tarjolla hekumallista skeibeliä. Itse otinkin taktiikaks kiertää paljon kun kerta hyviä kiertomahdollisuuksiakin tarjottiin. Eikä se ollenkaan huonoks vaihtoehdoks osoittautuna. Baanan pituus oli 11,7km ja aikaa meni sen 1.29h. Jotkut muut olivat vedelleet välejä suorempaan ja väliaikoja vertaillessa vähän sellanen kutina jäi, että kyllä sitä vaan kiertää kannattaa jos vaan on chaanssei. Matkavauhdit oli kumminkin vertaillussa mukana olleilla sen verta erilaisia, että tiedä siitäki sitte. Iltapäivällä käytiin viä suunnistelemessa Mäntsälän kulmilla mutta ei siitä sen enempää.

Huomenna pitäs sitten pakata rinkka ja tuupata kohti Yllästä. Siellä viikonpäivät tunturia takoen ja si pitääki palata etelään ja kohti koulun penkkiä. Sellasta.

Summer of shame.

Paljon on kisailtu, paljon ryssitty. En sitten ikinä tänä kesänä päässyt kuntoon. Nyt uuden rojektin kimppuun jonka päämäärä on
ajokoirakunto

Katastukset

Ne o loppu ny. Meinaa meikäläisen katsastuskilpailut junnu sarjoissa. Tai kaippa noit mahdollisia PM-skabojakin sellatteiks vois kutsuu mut arvokisatha ne. Nyt ei voi muutaku odottaa ja jännittää et pääseekä joukkueeseen. Mut niihi katastuksii joo. Sunnuntaina tummuttiin SM-maastoissa, eilen sprintissä, mut tänään sentään onnistuin sen kohtalon välttään.


Sm-maastot kisattiin tosiaan männä sunnuntaina Savonlinnassa. Itsehän olin kyseiset tsembalooot ajatellu jättää väliin, mutta sen verta rahakkaita tarjouksia alettiin eri juoksuseuroista lyömää pöytään, et viivaltahan mie itteni sunnuntaina löysin. Tarjouskilpailun voittajaksi seuloitu Karkkilan pojat, tuo materialismin luvattu maa. Itse juoksuun ei itsellä ollut niin minkäänlaista taktiikkaa, koska oma sen hetkinen sileän juoksuvauhti oli täysi arvotus. Sen toki tiesin, ettei se häävi ollut. Ensimmäiset 4km jaksoin hyvin ja ajattelin et tästä vaan nousujohteisesti jatketaan maaliin. Nopeasti tämän ajatuksen jälkeen koin kuitenkin kuoleman ja loppurata tultiinki sitten nelinkerroin. Sijoitus kunnioitettava 33. läski 2 minsaa keulaan. Nice. Suunnistajien välien selvittelyssä jäin loppusuoran turvin statistiksi, kun Liukkonen brothers ja tuo hyvänä ratajuoksijanakin tunnettu Oma Taivainen näyttivät loppukirin mallia. Sjundea Ifn tulevaisuuden lupauksen Niemen onnistuin kuitenkin pitämään takana.

Keskiviikkona koitti rintti. Aamusella kävin vähän fiilisteleen kulkua ratavetojen merkeissä ja ihan napakaltahan se tuntui. Kulku tuntui myös kisassa aina puoliväliin asti melko napakalta, jossain 8 rastin kohdalla jouduin kumminkin toteamaan, että happoa on vain liikaa. Silloin kun Spede Laine sanoo, että askel näytti samalta kuin sen oma iltarastivauhti huonona päivänä niin voi jo huolestua. Itse ratahan oli melkoinen pettymys, luukutus väliä meinaan riitti. Mitään kikkailua ei tarjottu, eikä oikeastaan yhtään paikkaa, jossa olisi edes voinut tehdä eroa reitinvalinnalla tai ryssiä kisaa. Kyseinen kuviohan sopi vallan hyvin mainiolla maastojuoksuseurakaverilleni Linkkoselle, tunnetaanhan mies toiselta nimeltään nimellä Reisi. Ja reisihän Karjaan kaduilla puhui. Voitto 18 sekunnin marginaalilla osoittaa ,että silloin kun mies on kunnossa niin mies on. Kartasta voi huomata, ettei liiemmin virheitä matkalle osunut, mitä nyt alussa jotain pientä. Ehkä sitä sitten jo heinäkuussa jaksaa maaliin asti.


Tänään oli sitten keskimatka. Sijoitus 4.+ 1.17 kärkeen. Virhettä rontti 2min. Tänään olis jo jalka antanu mahollisuuden voittoon mutta pää ei. Tein pari aika lapsusta, johtuen.. no entiiä. Olen ehkä vain huono. Ykkösväli olis tietty pitäny polkea polkua oikeelta. Menin suoraan pikku ässällä ja jonkun ihmeen takia jäin vielä hieromaan ennen linjaa ja paikantamaan itseäni. Luulin et oon tullu pitkäks, ja oon ton toisen avosuon vierellä.not. Keräilin itteni linjalle ja sain taas homman haltuun. Oli vissiin taas ajatus, keskittyminen ja kaikki mukana. Pataan. Seuraavan kerran rysähti vitoselle. Ihan hyvin tultiin ympyrään, jossa katoin nuo kaksi kiveä, vilkaisin ylös ja luulin nähneeni rastijyrkänteen. Sit rupeen lukeen seuraavaa väliä, samalla kun teen matkaa tälle rastijyrkänteelleni, josta ei kumminkaan rastia löydy. Palaan takasin lukemaan vitosväliä ja käyn vielä tsekkaamassa olivatko ne kivet varmasit sielä, jonka jälkeen onnistun korjaan oikealle jyrkänteelle rastille. Virhettä sen 50s. Aika perusvirhe meikäläiselle, et alkaa lukee seuraavaa väliä kun mukamas luulee löytäneensä rastin. Loppurata tuli ihan ok, ei nyt tuubiin kuitenkaa. Lopun hakkuulla onnistuin viä soirottaan polvenki johonki tukkiin ja voin kertaa, et aika pipi o ny.

Närpiöstä Primieroon

Tämän vuoden ensimmäiset merkitykselliset kisat meikän osalta juostiin FinnSpringin merkeissä Närpiössä. Kyseessähän oli pitkänmatkan PM-katsastukset, niin nuorissa kuin aikuisissakin. Tarkoituksenahan itsellä oli naulata paikka kisoihin varmaksi ja tehdä tietysti hyvä suoritus. Valitettavasti ryssin molemmat. Sija kuusi lähes viisi minuuttia voittaja Omaan, ei anna kovin ruusuista kuvaa suorituksesta, eikä se sitä toki ollutkaan.

Juoksuhan on alkanut viime viikkoina tuntumaan paremmalta ja johtuen talvella vaivanneesta juoksijanpolvesta, tuntuu että jokainen kova juoksutreeni vie fysiikkaa yhtä nopeasti eteenpäin kuin Linkkosen reidet Linkkosta. Ennen viikonlopun kisoja keskiviikkona kävin vielä tekemässä kaksi kovaa harjoitusta samantyyppisessä pienipiirteisessä suopursumaastossa Ikaalisissa, ja tuntuikin et homma on gripissä.

Jos grippiä joskus oli ollut, mureni se kumminkin aika nopeasti heti kartan käteen saatuani. Kyseisestä lappusestahan kun ei saanut mitään selvää. En oikein osannut päättää, että pitäisikö vain luukuttaa ja pistää peukut pystyyn rastia lähestyessä, vaiko pysähdellä ja lukea karttaa enemmän. Valitsin näiden kahden taktiikan sekoituksen ja eihän siitä hyvää tullut. Lähdin toteuttamaan rastivälejä luukutus taktiikalla, mutta siinä vaiheessa kun piti alkaa nostelemaan peukkuja pystyyn, oltiin niin soirossa, ettei siinä olisi niin minkään kokoiset peukut auttaneet. Tuloksena tuhoisen monta ajautumista ja vielä enemmän pysähtymisiä. Loppua kohden alkoi homma sujumaan hieman paremmin tosin ei sekään hääviä menoa ollut. Ja menihän se pakkikin sekaisin kilometrin jälkeen. Se siitä varmasta paikasta.

FinnSpringistä suunnattiin Linkkosen poikamiesboksin kautta Pohjois-Italian vuoristolaaksossa sijaitsevaan Primieron kylään. Kyseisessä mestassahan järjestetään ensi kesänä nuorten MM-skabat, meikäläisen kauden tärkeimmät kisat siis. Harjoitusviikko antoi aika hyvän kuvan siitä maastotyypistä, joka kisoissa on hallittava. Penkkaa on jaksettava polkea niin ylä- kuin alamäkeenkin ja tiukkoja rinnerasteja on osattava ottaa kovasta vauhdista. Viikon aikana itselle vahvistui se, että näissä kisoissahan voisi oikeasti pärjätä. Joka päivä heitettiin pari treeniä, joista päätreeneinä toimi kilpailunomaisesti juostut sprintti, keskimatka ja pitkämatka. Pääosa treeneistä juostiin 1000-1500 metriä merenpinnan yläpuolella, jonka vaikutusta en ainakaan itse sen koommin huomannut, vaiko siitäkö se hengästyminen ylämäissä johtuikin? ;)
Itse paikkanahan Primiero oli suurta priimaa ja kun kelitkin suosi niin nousee viikko mukavuusasteikossa melko korkealle. Tuli siiinä loppuviikosta sitten pikku tauditkin otettua, mut pakkohan se reenata oli, ja kai se kannattikin. Ainakaan viä ei oo mitään sydänlihastulehdukseen viittaavaa ilmenny. Sunnuntaina edessä Sm-maastot, keskiviikkona rintti, torstaina medeli ja sunnuntaina yberpitkä. Kuulostaa hyvältä.

Jotain kuvii reissusta täältä.

Siljarastit.

Kisat oli ja meni. Voittohan sieltä soiroteltiin, voittomarginaalinkin ollessä suorastaan murskaava. Tulokselle ei kylläkään arvoa voi eikä saa antaa, kun eipä noilla sijoituksilla näissä kevään ekoissa kisoissa ole niin minkäänlaista merkitystä. Tärkeintä sen sijaan olisi, et suunnistus alkais sujumaan ja reisi heilumaan hyvään tahtiin. Jälkimmäisestä ei uskalla vielä vähään aikaan haaveilla, mut suunnistuksen on pakko alkaa luistamaan, jotta nimee pystyy hakeen sieltä tuloslistojen kärkipäästä.

Siljarastit ei suunnistuksen osalta mikään katasroofi ollu, mut melko paljo jäi parannettavaa helpolla radalla. Yks isompi virhe mahtu matkaan, pari vähän pienempää.

K-2. Kisahan lähti ihan hyvin liikkeelle. Ygösen jyrkänteitä uskalsi odottaa vastaan ja ei tarvinnu kun survoa eteenpäin. Kakkoselle tarjottiin jo pientä reitinvalintaa. Hetken harkitsin vasemmalta kiertoa, mutta jäi vain ajatukseksi. Oma suunnitelma ja toteutus tuubiin. Rastinotto todella simppeli alakautta.

2.-4. Kisan ensimmäiset todelliset virheet. Kolmonen oli tarkotus ottaa rinnettä pitkin, noteeraten kaksi kiveä viivan vasemmalla puolella. Kiviä en ikinä nähnyt, vaikka melko läheltä meninki ja ajauduin alarinteeseen. Vähän aikaa piti keräillä, kunnes totesin et oon oikeassa notkossa mutta liika alhaalla, tappio +25s. Tässäkään ei olis kun pieni maltti ennen kun lähtee tiputtaan, niin olis nuo kaksi kiveä varmasti pystyny bongaamaan. Neloselle katselin, että suorilla vaan ekan mäen yli ja toista luovien. Ekan mäen kohdatessa, reisiä ei enää kiinnostanutkaan mennä yli, vaan se meni luovien ja seuras ajautuminen polulle ja sitä kautta rastille keräily, tappio +30. Nopein valintahan meni varmasti oikealta, kun heti tiputti polulle ja sieltä nousi rastille.


4.-5. Pitkää väliä tarjottiin oikeastaan ilman minkäänlaista reitinvalintaa. Vetelin suoraan melko karkealla pensselillä hyvää juoksubaanaa alle hakien. Lopussa vähän turhaa kaartelua avokallioilla. Tässä on pojilla reisi puhunu ja takkiin +26 sek. Höllin poika oli kiertäny vasemmalta puolelta ojien ja paskan kautta ja kehu lentokentäks. En si tiiä. Tuskin ne nopeimmat sieltä tuli.

5.-6. Kutoselle suunnitelma on hyökätä viivaa pitkin ja ottaa rasti isojen kivien kautta. Katon että kisan pahin piste. Nyt halkee. Suunnitelma peruuntuu heti kun reisiä ei kiinnosta jyrkkä penkka vaan haen vasemmalta loivempaa nousua. Mäen pysähdyn ja varmistelen missä ollaan. Pienellä epävarmuudella paikannan itseni. Tiputan alas, tarkistan kaksi isoa kiveä ja hyökkään rastinotkoon. Samaistan kuitenki kaiken väärin, ja olen vasemmalla aivan väärässä notkossa, tappio +1.23. Virhe= Tein rastinoton kuin olisin tullut viivaa pitkin. Joten vedin liikaa vasemmalle. Mut toisaalta pysähtymällä vielä kerran ei tässäkään yli kymmentä sekuntia olis menny.

6.-M. Virheet on tehty. Koitan viritellä jonkinnäköstä munaravia jossain pätkillä mutta ei. Jotain pientä koukkua ja kaarrosta nyt toki tulee mut meno on ihan sujuvaa.

Sellanen kisa. Ens vkl kun jää tuo yks iso virhe pois ja vauhti lisää 15s/km niin vois tulla ihan hyvä tulos :)

Heihoi!

Löysin tällätteenki täältä nettimaailmasta kun vähän tutkiskelin. Näyttää tosiaan olevan pari vuotta sitten pistetty pystyyn, ja juttua on tippunut jutun perään aina vaan lisää ja lisää.. not. Vois alkaa ny työstää kisa-analyysejä tänne ihan vaan sen takia, että noita kisoja tulis oikeasti spekuloitua. En si tiiä. Huomenna olis ehkä ensimmäinen spekuloitava kisa tiedossa, meinaan Siljarastit.Katellaa.

Se on siinä!

Jos joskus jaksaa niin vois jopa kirjotella tänne jotain.